annapylkkanen

Aika puhkaista vallitsevan vanhuuskeskustelun kuplat

  • Aika puhkaista vallitsevan vanhuuskeskustelun kuplat

Suomen poliittinen vanhuuskeskustelu on tähän asti ollut lähinnä epätoivoista kädenvääntöä hoitajamitoituksista. Asiaan vihkiytymättömälle suurelle yleisölle vaatimus hoitajamitoitusten kirjaamisesta lakiin saattaa jopa luoda kuvan vanhusten etua ajavasta politiikasta. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että vaikka mitoituksia koskeva laki astuisi voimaan, ei sillä vastata suomalaisen vanhustyön lähitulevaisuuden kaikkein olennaisimpiin kysymyksiin: miten täytämme lain edellyttämät hoitajamitoitukset, kun arvioiden mukaan jo kymmenen vuoden päästä Suomessa on väestön ikärakenteen muutoksista johtuen pulaa 20 000 - 100 000 sosiaali- ja terveysalan ammattilaisesta? Ja toiseksi: miten turvaamme ikääntyneiden hyvinvoinnin silloinkin, kun sosiaali- ja terveysalaa koettelee ennen näkemätön henkilöstöresurssivaje?

 

Henkilöstömitoituksiin keskittyneen yksipuolisen vanhuuskeskustelun lisäksi hallitus on toki ryhtynyt toteuttamaan palvelurakenteen muutosta purkamalla laitoshoitoa kotiin vietäviksi palveluiksi. Ajatus itsessään ei ole huono, mutta toteutus on tähän asti ontunut sitäkin pahemmin. Käytännön tasolla on keskitytty ennen kaikkea laitoshoidon purkamiseen, jolloin kaikkein tärkein, kompensoivat toimenpiteet, ovat jääneet uupumaan. Uhkana onkin, että ihmisten omista kodeista muodostuu heille laitoksia: paikkoja, joissa ollaan säilössä, mutta ilman edellytyksiä inhimillisesti rikkaaseen elämään.

 

Kuluneiden vuosien vanhuuspolitiikkaa on leimannut lyhytnäköisyys, päämäärättömyys ja laajan kokonaiskuvan puute, johon Suomella ei enää mitenkään ole varaa.

 

Väestön ikääntymisen myötä nopeasti muuttuva yhteiskuntamme tarvitsee nyt pitkänäköistä päätöksentekoa, joka epämääräisen hakuammunnan sijaan pohjaa selkeään, eri sektorit yhdistävään strategiaan. Sellaiseen, jossa erityisen yhteiskunnallisen muutoksen edellyttämät panostukset, taloudellisetkin, ymmärretään itsensä takaisin maksavina investointeina lähitulevaisuuteen.

 

Vanheneminen ei ole vain sosiaali- ja terveysalan asia. Ottamalla ikääntymisen kaikkien eri sektoreiden agendalle varmistamme, että ikäpolitiikkamme nojaa yhteisesti jaettuun visioon ja konkretiaan ohjaaviin näkemyksiin mm. siitä, miten kaupunkisuunnittelun, asumisen, rakentamisen, omaishoidon tukemisen, aktiivisen kansalaistoiminnan, vapaaehtoistyön ja pidempien työurien kautta voimme rakentaa kestävästi ikääntyvää Suomea. 

 

Tämä tarkoittaa käytännössä myös, ettemme enää - lyhyen tähtäimen säästöä havitellessamme - voi sulkea silmiämme ennaltaehkäisyn ja ennakoinnin merkitykseltä. Tulipaloja ei ehkäistä samoilla keinoilla, joilla niitä sammutetaan. Sama pätee myös ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin - ennaltaehkäisyn ja ennakoinnin kenttä on pääasiassa muualla kuin sosiaali- ja terveysalalla. Kykenemättömyytemme erottaa tapoja tulipalojen sammuttamisen ja ehkäisyn välillä on johtanut siihen, että todellista ennakointia ja ennaltaehkäisyä tapahtuu maassamme hyvin vähän. Jäätyään eläkkeelle ihminen tulee seuraavan kerran järjestelmälle näkyväksi silloin, kun hänelle on jo ilmaantunut palvelutarve.

 

Saman ilmiön kääntöpuolena emme myöskään näe niitä voimavaroja, joita lukumääräisesti hyvin suuressa joukossa ikääntyneitä on. Miellämme yhä ikääntyneet ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluita kuormittavana rasitteena, vaikka useimmilla eläkkeelle siirtyneillä on edessään jopa vuosikymmeniä terveitä ja toimintakykyisiä vuosia. Olisiko nyt aika ryhtyä esim. luomaan asuinalueille yhteisöllisyyden aiempaa paremmin mahdollistavia rakenteita ja toimintoja - tarjoamalle aktiivisille ikääntyneille samalla merkityksellisiä rooleja omassa yhteisössään?

 

On ilmeistä, ettei väestön ikääntymisen synnyttämiin haasteisiin vastaaminen ole yksinkertaista tai helppoa. Se ei ole kuitenkaan riittävä syy jättää vastaamatta niihin kokonaan. Taustatyö on jo pitkälti tehty lukemattomina eri alojen selvityksinä ja tutkimuksina, jotka vain odottavat hyödyntämistään. Nyt tarvitaankin ennen kaikkea poliittista tahtotilaa, joka näennäisyyksien sijaan keskittyy laajan kokonaisuuden muodostamaan konkretiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Toteat: "Uhkana onkin, että ihmisten omista kodeista muodostuu heille laitoksia: paikkoja, joissa ollaan säilössä, mutta ilman edellytyksiä inhimillisesti rikkaaseen elämään."

Pahalta näyttää. Taitaa olla enemmän kuin monelle vanhukselle jo täyttä totta?

Toimituksen poiminnat