*

annapylkkanen

Pahaa sutta ken pelkäisi

  • Pahaa sutta ken pelkäisi

Legendan mukaan vanha cherokee-intiaani kertoi leiritulilla lapsenlapselleen seuraavan tarinan.  "Poikani, sisälläni on käynnissä taistelu. Tuo taistelu on ankara, ja sitä käy kaksi sutta."

 

"Toinen susista on paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”

 

”Toinen susi taas on hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

 

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

 

”Kumpi susi voittaa?”

 

Vanha cherokee vastasi:

 

”Se, jota ruokin.”

 

Jokainen meistä voinee tunnistaa tarinan sudet omassa itsessään. Mieliemme lisäksi samaisten susien taisteluita käydään myös kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä, kuten työpaikoilla.

 

Sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden työyhteisövalmentajana pääsen aitiopaikoilta seuraamaan työyhteisöissä tapahtuvia susien taistoja. Näitä mittelöitä ei käydä niinkään yksilöiden välillä kuin yhteisesti vaalittavien uskomuksien, ajatuksien ja toimintamallien välillä. Ne tapahtuvat sellaisina, arkisinakin, valintoina, jotka lopulta muodostavat työyhteisön - tietoisesti tai tiedostamattaan - vaaliman kulttuurin.

 

Siinä missä työyhteisöjen paha susi näkee esteitä, etsii hyvä susi mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Kun paha susi kertoo tarinaa siitä, miten vaikeaa kaikki on, tekee hyvä susi ehdotuksia siitä, mikä ehkä voisi toimia. Kun paha susi uskottelee, että aikaa on liian vähän, miettii hyvä susi järjestelyitä, joilla aika saataisiin paremmin riittämään.

 

Työyhteisöjen paha susi viljelee tarinoita, joissa ratkaisut ovat kaikkien muiden kuin sen itsensä käsissä. Se ammentaa voimaa tarinoidensa herättämästä lamaannuksesta ja toivottomuudesta. Masokistisen tyytyväisenä paha susi kehrää silloin, kun työyhteisö ryhtyy asiakkaan sijasta miettimään ensisijaisesti itseään - kuunneltuaan liian pitkään pahan suden itsesääliä ja katkeruutta ruokkivia tarinoita työstä loputtomana kärsimysnäytelmänä.

 

Työyhteisöjen hyvä susi puolestaan viljelee tarinoita, joissa sillä itsellään on merkitystä, mahdollisuuksia ja tärkeä rooli. Se ammentaa voimaa tarinoidensa synnyttämästä itseluottamuksesta, rohkeudesta ja kokeilevastakin toiminnasta. Tyytyväisimmillään hyvän suden voi nähdä silloin, kun sen tarinat synnyttävät työyhteisössä syvää, kannattelevaa merkityksellisyyden kokemusta sekä aitoa, ulkopuolisista tekijöitä riippumatonta ammattiylpeyttä.

 

Molemmat sudet ovat aina läsnä jokaisessa työyhteisössä - nehän löytyvät jokaisesta työyhteisön jäsenestä. Hoitotyön kehittämisessä ollaan pitkällä silloin, kun työyhteisö kykenee tunnistamaan, kumpaa sutta se valinnoillaan ruokkii, ja mitä tarinaa se omasta itsestään, tehtävästään, tarkoituksestaan, tulevaisuudestaan ja mahdollisuuksistaan kertoo.

 

Kumpaa sutta sinun työyhteisösi ruokkii?

(Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Kinestetiikka-lehdessä 3/2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Toimituksen poiminnat